Kokkausprojekti osa 93; Kettukarkit

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 179;
(Porvoo 2015)

Kettukarkit

3-4 dl pihlajanmarjoja
6 dl vettä

5 dl vettä, josta noin 1 dl pihlajan keitinvettä
15 g agar agaria
4 dl sokeria
noin 1 dl pihlajanmarjapyreetä
1 tl viinihappoa
sokeria sokeroimiseen


Poimi pihlajanmarjat mieluiten ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Pakkanen antaa marjoille huomattavan määrän makeutta. Voit myös käyttää omaa pakastinta marjojen makeuttamiseen; yönkin yli pakastaminen riittää.

Perkaa, puhdista ja huuhtele marjat huolellisesti.

Keitä marjoja vedessä noin puoli tuntia. Kaada marjat metallilävikköön. Säästä 1 dl pihlajan keitinnesteestä. Hiero pihlajanmarjat lävikön läpi niin, että saat noin desin verran pyreetä.

Määrittele lopullinen veden ja keitinveden suhde pihlajan keitinveden happamuuden ja värin perusteella. Mikäli keitinvesi on tummanpunaista ja hyvin hapanta, laita sitä vähemmän. Jos se on haalean punervaa eikä niin hapanta, voit laittaa sitä enemmän.

Lämmitä vesi, pihlajankeitinvesi ja agar agar, kunnes jauhe alkaa hävitä ja nesteestä tulee läpinäkyvämpää.

Lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita hiljakseen koko lämmittämisen ajan. Lisää lopuksi pihlajanmarjapyree sekä viinihappo.

Anna massan hyytyä kylmässä, kunnes hyytelö alkaa kovettua kattilan reunoille.

Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä kylmässä pari tuntia.

Leikkaa marmeladi sopiviksi paloiksi ja pyörittele palat sokerissa. Säilytä kuivassa paikassa.


Herkullinen ajatus tehdä itse pihlajanmarjakarkkeja! Mutta mutta karkkien tekeminen olikin yllättävän vaikeaa! Esittelytekstissä kerrotaan että Suomessa kasvaa 26 erilaista pihlajalajiketta. Niiden happamuus vaihtelee, eikä karkkien teko ole todellakaan läpihuutojuttu. Itse valitsin pihassamme kasvavan hieman ränsistyneen näköisen pihlajan (laiskuutta lähteä merta edemmäs kalaan!) josta tuli haalean punaista lientä, joka ei ollut kovin hapanta, joten liemisuhteeksi kokeilin 5 dl:n sijasta 3½ dl vettä josta siis 1½ dl pihlajanmarjakeitinvettä.

Sokerista neljännes eli 1 dl kokkauksessani oli luomu ruokosokeria. Lieneekö tässä ollut syy, että massa ei hyytynyt, vaikka odotin vuorokausia pitäen massaa kylmässä. Muuten keitos maistui makealta ja karkit olisivat varmaan olleet herkullisia. En kuitenkaan enää kokeillut toista versiota, vaikka resepti jäikin mielen pohjalle kaihertamaan kiinnostavana!

Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään

Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!

Singahdellen syksyyn!

Kuvittelin että lojuisin reporankana syystuulia ikkunasta katsellen, välillä keittelisin vähän omenamehua ja aroniaa, lukisin kirjoja, katselisin lempileffoja. Käärisin hihat ja ottaisin blogin jälleen haltuun, aloittaisin taas sukututkimuksen, kokkailisin kuin mieltä vailla, aina jouluun saakka. Vaan vähänpä sitä tulevaisuudestaan tietää! Saavuin toissapäivänä kotiin lakeuksilta ja seuraavaksi olen singahtamassa Tallinnaan ja sitten vielä Tukholmaan. Sitten onkin jo taas vedettävä työhaalarit niskaan ja herättävä arkisin tuntuvasti aikaisemmin ja vääntäydyttävä ulos koleuteen aloittelemaan työarkea.

Arvatkaas mikä uusi aluevaltaus elämässäni kuitenkin on ehtinyt tapahtua tämän kiireisen vuoden aikana?! Minäpä kerron; parfyymit! Olen aivan hulluna niihin! Tilaan ulkomailta testereitä ja tuoksuttelen niitä kuin viinituntija ikään, samalla tarkkaillen ainesosalistoja netistä. Hajuaisti on harjaantunut ja tuoksumaku on elänyt ja laajentunut! Eniten olen kiinnostunut pienten parfyymitalojen erikoisemmista tuoksuista. Jos jonain päivänä unohdan pukea parfyymin ylleni, se on melkein katastrofi! Tosin en enää nykyään hölvää tuoksua pitkin poikin vaan hipaisen tipan ranteisiin tai kädenselkään. Silloin oma nenäni ei turru oitis vaan pystyn myös itse aistimaan tuoksun vielä jopa 9 tuntia myöhemmin. Suosittelen! (Ei siis korvan taakse ja kaulalle.)

Elämä kiitää eteenpäin

Aikaa on kulunut jo monta kuukautta edellisestä postauksesta, olen pahoillani!

Olen ollut töiden takia tavattoman kiireinen ja vapaa-ajalla kokkailukin on ollut kovin satunnaista, valokuvaamisesta puhumattakaan. Toivon, että blogini ei ole kuitenkaan aivan täysin unohtunut seuraajiltakaan. Syksy on tulossa, enkä usko että kiire jatkuu aivan samanlaisena, joten olen palaamassa blogimaailmaan syys-lokakuussa. See you!

Terveellisempää tätä vuotta

Ryhdyin summaamaan viimekuukausien ruokatottumuksiani. Huomasin, että viime keväänä (äitin kuoleman jälkeen) kaikki terveellinen oikeastaan unohtui. En tehnyt enää smootheja aamuisin, en liikkunut, en syönyt hedelmiä enkä vihanneksia. 

Nytpä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen syönyt vihanneksia ja hedelmiä joka päivä. Jättänyt suklaat pois. Kiivennyt esim työpaikan portaat 5.kerrokseen joka päivä, vaikka ei tarvitse. (En siis työskentele ylhäällä.)

Ja niin vain olen huomannut että esimerkiksi porkkanat, nauriit ja sellerit maistuu tosi hyviltä! 

Toivon että tästä kantaa hyvää jatkoa ajatellen, edes pikkuhiljaa. Samaa toivon kaikille lukijoille! Sekä valoisaa mieltä vaikeidenkin asioiden keskellä. Vaikka ei heti siihen pystyisi, niin vähitellen!