.

.

29.2.2016

Kokkausprojekti osa 22


Kirja nro 5


C. Ambridge: Parhaat mehut ja pirtelöt, sivu 76;
(suomennettu painos 2008)

Appelsiini-porkkanajuoma

kahdelle

1,75 dl porkkanamehua
1,75 dl appelsiinimehua
150 g vaniljajäätelöä
6 jääpalaa
Koristeeksi appelsiiniviipaleita ja appelsiininkuorisuikaleita


1. Kaada porkkanamehu ja appelsiinimehu monitoimikoneeseen ja sekoita varovasti. Lisää jäätelö ja sekoita hyvin.
2. Lisää jääpalat ja sekoita hyvin. Kaada seos laseihin, koristele appelsiiniviipaleilla ja appelsiininkuorisuikaleilla ja tarjoile.


Monitoimikoneen sijasta käytän tehosekoitinta. Koristeet jätän jälleen pois, enkä jäitäkään lisää, koska on talviaika, enkä halua hellejuomaa! Maku on pehmeä ja makeahko, jossa porkkana erottuu. Rakenne vaahdokas. Suosittelen!




27.2.2016

Kokkausprojekti osa 21


Kirja nro 5


C. Ambridge: Parhaat mehut ja pirtelöt, sivu 70;
(suomennettu painos 2008)

Selleriyllätys

kahdelle

1,25 dl porkkanamehua
500 g tomaatteja kaltattuna, ilman siemeniä ja karkeasti pilkottuina
1 rkl sitruunamehua
4 sellerinvartta siistittyinä ja viipaloituina
4 kevätsipulia siistittyinä ja karkeasti pilkottuina
25 g persiljaa
25 g tuoreminttua
2 sellerinvartta koristeeksi

1. Laita porkkanamehu, tomaatit ja sitruunamehu monitoimikoneeseen ja sekoita varovasti.
2. Lisää selleriviipaleet, kevätsipulit, persilja ja minttu ja sekoita hyvin. Kaada seos korkeisiin laseihin ja koristele sellerinvarsilla. Tarjoile heti.


Monitoimikoneen sijasta käytän tehosekoitinta. Persiljaa ja minttua lisäsin muutamia oksia kumpaakin. En koristellut annoksia.

Valmista juomaa tuli aika paljon; litran verran. Kahdelle melko iso annos, vai mitä? Ja tässä kohdassa mieheni irvisti ensimmäistä kertaa koko kokkausprojektin aikana, sanoen ettei hänkään ihan mitä tahansa syö! Siispä nautin itse litran aika - hmm - "vihreän" ja sellerisen makuista juomaa. Koostumus oli melko paksu. Tästä ei nyt valitettavasti tullut suurta suosikkia, mutta en täysin hylkää ohjetta myöskään. Kehityskelpoinen?




26.2.2016

Ladakerho kokoontuu - Kipin kapin Mobilian pihaan!


Jottei tämä vallan menisi kokkailuksi, niin pistänpä väliin erittäin ajankohtaisen katsauksen viime vuoden Ladakerhon kokoontumisesta. Sama taas tänä tulevana viikonloppuna!











25.2.2016

Kokkausprojekti osa 20



Kirja nro 5




C. Ambridge: Parhaat mehut ja pirtelöt, sivu 24;
(suomennettu painos 2008)

Ananassooda

kahdelle

1,75 dl ananasmehua
1 dl kookosmaitoa
200 g vaniljajäätelöä
140 g pakastettuja ananaspaloja
1,75 dl hiilihapotettua vettä
2 ontoksi koverrettua ananasta tarjoiluun


1. Kaada ananasmehu ja kookosmaito monitoimikoneeseen. Lisää jäätelö ja sekoita hyvin.
2. Lisää ananaspalat ja sekoita hyvin. Kaada seos koverrettuihin ananaksiin tai korkeisiin laseihin kahteen kolmasosamittaan. Kaada päälle hiilihapotettua vettä, lisää pillit ja tarjoile.


Monitoimikoneen sijasta käytän tehosekoitinta. Ananakset lisäsin pakastamattomana. Tarjoilin pirtelön korkeista laseista ilman pillejä. Tämä ihastuttavan pehmeä ja makeanraikas pirtelö sopii erityisen hyvin hellepäivien juomaksi!



24.2.2016

Kokkausprojekti osa 19



Kirja nro 5



C. Ambridge: Parhaat mehut ja pirtelöt, sivu 16;
(suomennettu painos 2008)

Hedelmäcooler

kahdelle

2,5 dl appelsiinimehua
1,25 dl maustamatonta jogurttia
2 munaa
2 banaania pakastettuina viipaleina
tuoreita banaaninviipaleita koristeeksi


1. Kaada appelsiinimehu ja jogurtti monitoimikoneeseen ja sekoita varovasti.
2. Lisää munat ja pakastetut banaaniviipaleet ja sekoita hyvin. Kaada seos laseihin ja koristele reunat tuoreilla banaaniviipaleilla. Lisää pillit ja tarjoile.


Monitoimikoneen sijasta käytän tehosekoitinta. Varioimalla vaikkapa appelsiinimehun tuorepuristeesta, saa aikaan luxusversion. Jogurttina käytin Turkkilaista jogurttia. Koristeita en käyttänyt. Tämä pirtelö sopii mihin tahansa vuodenaikaan, jos banaanit lisää pakastamattomina. Maku on pehmeä ja miellyttävä.




23.2.2016

Kokkausprojekti osa 18



Kirja nro 4




Ingeborg Carlen ("Värmländska"): Krigstidskokboken, sivu 117;
(Stockholm 1918)

266. Vaniljsås (enkel).

(6 personer.)

½ lit. mjölk.
½ msk. potatismjöl.
Socker, vaniljdroppar.
1 ägg.


Beredning: Mjölken kokas upp och avredes med potatismjölet. Ägget vispas upp, den heta mjölken slås över, såsen får ånyo sjuda över elden. Socker och vanilj tillsättes. Vispas tills den kallnar.

Tämä resepti ei aivan vastannut odotuksia. Mutta ensin vähän tarkennuksia; sokeria lisäsin kolme teelusikallista ja valijauutteen sijasta käytin puoli teelusikallista aitoa vaniljajauhetta. Siis sellaista mustaa, jossa on pelkästään vaniljaa (ei vaniljasokeria)!

En saanut kastikkeesta sakeaa sitten millään. Päätin odottaa jonkin aikaa ja antaa kastikkeen tekeytyä. Sama juttu. Ihan luirua maitoa kattilassa vain oli edelleen. Pelastin tilanteen kaatamalla "kastikkeen" kahteen kuppiin ja sekoittamalla toiseen kaura"kahvi"jauhetta ja toiseen kaakaojauhetta. Näin maustettu maito tuli juotua, eikä maku ollut ollenkaan pöllömpi. Resepti ei vain jostain syystä toiminut.



22.2.2016

Kokkausprojekti osa 17



Kirja nro 4




Ingeborg Carlen ("Värmländska"): Krigstidskokboken, sivu 113;
(Stockholm 1918)

254. Tomatsås

(6 personer.)

1 ½ msk. smör.
2 msk. mjöl.
3 dcl. fiskspad.
2 dcl. grädde.
Socker, salt.
Vitpeppar.
1-2 äggulor.
3 stora tomater.


Beredning: Smör och mjöl fräses, fiskpad och grädde tillsättas under vispning. Såsen får koka några minuter. Den avsmakas och avredes med äggulan. Tomaterna skalas och skäras i små bitar som nedröras i såsen.


Tämä resepti onnistui loistavasti! Muokkasin tosin ainesten määriä seuraavanlaisesti;
1 rkl voita,
1 rkl jauhoa,
1½ dl kalalientä,
1 dl kermaa,
2 tl sokeria ja ripaus suolaa,
ripaus valkopippurijauhetta,
1 keltuainen,
2 keskikokoista tomaattia.

Kastikkeesta tuli aika makeaa ja pidin siitä. Nyt kaikki rohkeasti kokeilemaan! 





21.2.2016

Kokkausprojekti osa 16



Kirja nro 4



Ingeborg Carlen ("Värmländska"): Krigstidskokboken, sivu 24;
(Stockholm 1918)

44. Morotvälling

(6 personer)

2 lit. mjölk.
3 rågade msk. rivna morötter.
1 msk. vetemjöl.
Salt, socker (mandel).


Beredning: Mjölken kokas upp och redes med vetemjölet samt får koka att ögonblick. Därefter tillsättas morötterna väl söndermosade och utrörda med litet mjölk. Vällingen vispas kraftigt och kokas 20 min. Smaksättes med salt och socker.
Villa man ha vällingen extra god, kostar man på litet smör samt ett par rivna bittermandlar eller litet kanel.


Huonolla ruotsinkielelläni tartuin rohkeasti tähän pieneen, kannettomaan, vihkomaiseen kokkauskirjaan. En käyttänyt sanakirjaa kertaakaan (uskomatonta!) vaan arvasin jostakin selkärangasta sanat ehkäpä jopa oikein. Mutta mutta, tulos ei ollut kuitenkaan toivottu. Vellistä piti tulla vellimäinen, ei vetinen (!), enkä ymmärrä miksen siinä onnistunut. Lopulta lisäsin sekaan mannaryynejä, ehkä vähän liikaakin, niin että sain aikaan paksun mannapuuron. Porkkana (käytin joulunaikaan myytävää valmismössöä) toi väriä, mutta ei kauheasti makua. No jaa, miksi ei tätäkin söisi jos mannavelliä kerran syö. Lisäsin tietysti voita, mutta en karvasmantelia. Jotakin ekstrahienoahan aina pitää tavoitella (!).




20.2.2016

Kokkausprojekti osa 15



Kirja nro 3




Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 107;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Kanacurrya ja kurkkua

4 annosta

1 rkl suolatonta voita
1 rkl oliiviöljyä
4 nahatonta ja luutonta kananrintaa
(à 180-240 g), jotka on leikattu pitkittäin reilun 1 cm:n suikaleiksi
suolaa
vastajauhettua pippuria
1 1/4 dl creme fraichea
1 rkl curryjauhetta
2 siemenetöntä reilun 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi leikattua kurkkua


1. Kuumenna voi ja oliiviöljy keskilämmöllä isossa paistinpannussa. Mausta kanasuikaleet suolalla ja pippurilla ja lisää pannulle. Kypsennä noin 10 minuuttia välillä hämmentäen, kunnes kana on kullanruskeaa.
2. Yhdistä sillä välin keskikokoisessa kulhossa creme fraiche, curryjauhe ja kurkkuviipaleet ja nosta syrjään.
3. Kun kana on kullanruskeaa, lisää pannulle sitruunamehu ja kaavi kaikki ruskeat palat pohjasta. Lisää kurkkuseos ja sekoita kanan kanssa. Kypsennä noin kolme minuuttia tai kunnes kurkut ovat al dente. Mausta maun mukaan ja tarjoa basmatiriisin kanssa.


Myöskin tämä resepti oli nopea ja helppo. Käytin valmiiksi suikaloitua kanaa. Voi, jota käytin, oli tavallista suolaista voita. En kaapinut paistinpannun pohjasta mitään, vaan annoin kaiken olla paiston jäljiltä, johon sitten lisäsin kurkkuseoksen. Tuloksena oli tosi hyvän makuinen ruoka, jota tarjosin ohra-riisin kanssa. Suosittelen lämpimästi!




19.2.2016

Kokkausprojekti osa 14



Kirja nro 3



Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 106;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Karamellisoitu kana

1 neljään osaan leikattu sitruuna
12 pientä kivetöntä vihreää puolitettua oliivia
½ tl tulisia chilihiutaleita
2 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
4 nahatonta ja luutonta kananrintaa
(à 180-240 g)
suolaa
vastajauhettua pippuria 


1. Yhdistä isossa kulhossa sitruuna, oliivit, chilihiutaleet, hunaja, sitruunamehu ja 1 rkl oliiviöljyä. Lisää kananrinnat, mausta maun mukaan ja sekoita.
2. Kuumenna loput 2 rkl oliiviöljyä keskilämmöllä isossa paistinpannussa. Lisää kana-sitruuna-oliiviseos ja ruskista noin kahdeksan minuuttia molemmilta puolilta, kunnes kana on kypsää ja lievästi karamellisoitunutta. Tarjoa kana sitruunan ja oliivien ja sekä vihannespannukakkupalan kanssa.


Tämä resepti oli nopea ja helppo. Käytin kananrinnan asemesta suikaloitua kanaa, suunnilleen saman määrän kuin ohjeessa neuvotaan. Maku oli minusta vähän karvas. Mietin että olisiko luomusitruunan valitseminen tavallisen sijasta ollut parempi? (Havaintojeni mukaan ainakin tavallinen appelsiini on paljon karvaampi kuin luomu; ehkä myrkyt tosiaan tekevät makuun osansa! Kenties sitruunan kohdalla on sama juttu.) Tai sitten voisi kokeilla luomulimeä... Varioikaa makunne mukaan!




18.2.2016

Kokkausprojekti osa 13


Kirja nro 3



Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 82-83;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Ratatouille
6 annosta

450 g tomaatteja
450 g kesäkurpitsaa
450 g munakoisoa
4 valkosipulinkynttä
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
suolaa
vastajauhettua pippuria
oliiviöljyä 


1. Käytä yhtä suuri määrä tomaatteja, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Pese ne ja leikka paksuiksi viipaleiksi (noin 1-1,5 cm)
2. Läytä isoa, raskasta emaloitua pataa. (Jos käytössä on vain kevyitä ruostumattomia teräskattiloita, sivele pohja oliiviöljyllä.) Kerrosta ainekset alkaen munakoisosta, sitten tomaatti ja viimeksi kesäkurpitsa ja toista, kunnes pata on melkein täynnä. Lisää valkosipulia ja persiljaa kerrosten väliin. Mausta suolalla ja pippurilla.
3. Pane kansi päälle ja kypsennä hyvin alhaisella lämmöllä 1-2½ tuntia, kunnes vihannekset ovat kypsiä.
4. Anna seistä 20 minuuttia ennen tarjoamista. Käytä tarjoiluun keittoastioita, koska tässä vaiheessa se on pikemmin keittoa; neste on peräisin vihanneksista.

Tein ohjeen hieman pienempänä; kutakin kasvista 350 grammaa. (Voit ostaa yhden munakoison, yhden kesäkurpitsan ja muutaman ison tomaatin ja tehdä ratatouillen pienimmän kasviksen painon mukaan.) Tästä määrästä riittäisi minusta neljälle hengelle, ainakin. Käytin isoa paksuhkopohjaista ruostumatonta teräskattilaa, jonka pohjalle kaadoin pari rkl oliiviöljyä (joka on nykyään lempiöljyni!) ja kallistelin öljyn ympäri pohjaa. Vihannekset leikkasin noin 1 cm paksuisiksi ja ladoin ohjeen mukaan, unohtaen ensin lisätä väleihin mausteita. Onneksi kerrokset oli helppo purkaa ja latoa sitten uudelleen oikealla tavalla. Laitoin kattilan ensin vitoselle aivan hetkeksi (noin minutiksi) ja pienensin sitten askelman kerrallaan aina hetkisen kussakin kohdassa viivähtäen. Lopulta kattila oli aika kauan kakkosella ja vielä sitten hiljakseen poristen ykkösellä. 

Rakenne tosiaan muistutti keittoa. Jos tahdot tästä patamaisempaa, älä hauduta aivan niin kauan. Maku oli minusta vähän vaisu, vaikka nykyään hyväksynkin jo mietoja makuja kaiken chilipelleilyn jälkeen :)
Lopuksi tekisin ohjeeseen sen muutoksen, että lisäisin kerrosten väliin sipulinrenkaita ja ehkäpä muutamia oliivinviipaleita. Voit tietenkin säveltää ratatouillen oman makusi mukaan; tässä on kuitenkin hyvä pohja!





9.2.2016

Kokkausprojekti osa 12


Kirja nro 3




Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 68;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Endiivi-avocadogazpacho
4 annosta

3 huuhdottua ja viipaloitua endiiviä
2 kuorittua, pilkottua avocadoa
1 1/4 dl huuhdottuja ja valutettuja kapriksia
6 rkl oliiviöljyä
2 limetin mehu
½- 1 1/4 dl kanalientä
½ tl curryjauhetta
suolaa
vastajauhettua pippuria
(krutonkeja)
(tuoretta minttua)

1. Pane endiivit, avocadot, kaprikset, oliiviöljy ja limettimehu yleiskoneeseen ja sekoita tasaiseksi; lisää niin paljon kanalientä, että saat toivomasi koostumuksen. Hämmennä curryjauhe seokseen ja mausta maun mukaan.
2. Siirrä seos kulhoon, peitä tiiviisti kannella ja nosta jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi. Tarjoa viilennettynä ja koristele halutessasi tuoreella mintulla hierottujen krutonkien kanssa.


Tein reseptin määrästä puolet eli 2 annosta. Ainoastaan kanaliemen kohdalla aivoni menivät takalukkoon ja lisäsin sitä kaksi desilitraa! En käsitä...

Tässä siis minun määräni:

1½ salaattisikuria 
(endiivejä oli mahdoton saada, joten sen lähisukulainen sai kelvata)
1 avocado
½ dl kaprista
3 rkl oliiviöljyä
1 limetin mehu
2 dl kanalientä (PO about ½ desiä!!!)
1/4 tlk curryjauhetta
suolaa
pippuria

Tämä keitto oli helppo ja nopea. Ainoastaan endiivin metsästys oli aikaa viepää. Lopulta katsoin netistä minkä näköinen endiivi on ja ostin sitten saman näköisen salaatin eli salaattisikurin, joka ilmenikin (netistä tarkistettuna) endiivin lähisukulaiseksi.

En malttanut odottaa vaan kahmin keiton välittömästi soseuttamisen jälkeen. Ei siis mitään viileitä lepoaikoja tälle keitolle... vai olisiko pitänyt sittenkin? Keitto nimittäin maistui aika karvaalta. Jopa niin voimakkaasti että ensin irvistin. Hyvä on, söin kaiken silti, mutta jäin miettimään mistä moinen johtuu. Tuskin kanaliemen liiallinen määrä ainakaan karvautta aiheutti? Jospa endiivin ja salaattisikurin makuero kuitenkin on juuri sen verran suuri että keittoon sitä ei voi laittaa? Ensi kerralla kokeilen ehkä jotakuta muuta viherkasvia...

Edit

Endiivi pitää liottaa kuumassa vedessä 15 minuttia tai kylmässä vedessä puoli tuntia ennen ruoanlaittoa karvauden kitkemiseksi. Sama todennäköisesti pätee salaattisikuriinkin.




7.2.2016

Kokkausprojekti osa 11


Kirja nro 3




Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 50;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Päärynä-sinihomejuustoleivät
4 annosta

4 viipaletta kevyesti paahdettua hapanleipää
noin 60 g huoneenlämpöistä sinihomejuustoa
2 ohueksi viipaloitua päärynää, joista siemenet on poistettu
runsas ½ dl sinimailasen ituja
2 rkl karkeaksi hakattuja saksanpähkinöitä
vastajauhettua pippuria

1. Levitä kaikille leipäviipaleille sinihomejuustoa ja peitä leivät päärynäviipaleilla.
2. Koristele sinimailasen iduilla ja saksanpähkinärouheella. Mausta pippurilla ja tarjoa.


Tein puolet ohjeen määrästä, eli kahden leivän annokset. Leiväksi otin ruisleipää (mitä kaapissa sattuu olemaan), joita paahdoin vain hiukan ja sinihomejuustoksi valitsin Auraa, vaikkakin ihana pehmeä Black Papillon olisi täydellinen valinta! Päärynöiden määrää ohjeessa ihmettelin, sillä mielestäni yhdestä päärynästä saisi neljään leipään viipaleet, ellei sitten halua pinota viipaleita päällekkäin. Yksi päärynä siis mielestäni riittää aika moneen ja puolikas päärynä taatusti kahteen leipään. Tai no, riippuu tietysti päärynän koosta. Sinimailasen ituja oli vaikea löytää edes Tampereen kokoisesta kaupungista keskellä tammikuuta. (En ymmärrä miten se oli niin työlästä, mutta vasta Lielahden Prismassa tärppäsi. Edes Sokoksen ja Stockmannin erinomaiset ruokaosastot eivät myyneet ituja. Joissakin pienemmissä kaupoissa ei edes tiedetty mitä etsin!) Pähkinöitä pienensin kevyesti morttelissa. Aluksi ajattelin että ei tämä voi olla hyvää, kun katselin leipiä kriittisesti, mutta syödessäni tulin täysin toisiin ajatuksiin! Tämä on todella maukas välipala ja vivahteet leikkivät mukavasti kielellä.



6.2.2016

Kokkausprojekti osa 10


Kirja nro 3




Mirelle Guiliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja, sivu 27;
(ranskankielinen alkuperäispainos 2010, suomennos 2012)

Giovannan maaginen aamiaiskerma
1 annos

1 3/4 dl kreikkalaistyylistä jogurttia (rasvaa 2%)
1 tl pellavansiemenöljyä
1 rkl hienonnettuja pähkinöitä
(yhtä paljon saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja manteleita)
1 tl hunajaa (juoksevaa)
2 rkl hienoksi jauhettuja kaurahiutaleita
2 klementiinin tai tangeriinin mehu ja hedelmäliha
(saatavilla vai muutamina talvikuukausina)
tai ½ appelsiinia (ei yhtä hieno)

1. Pane jogurtti ja pellavansiemenöljy kulhoon ja sekoita hyvin.
2. Lisää hienonnetut pähkinät ja hunaja ja sekoita.
3. Lisää hienonnetut kaurahiutaleet pinnalle mutta älä sekoita vielä.
Kaada mehu ja hedelmäliha päälle ja anna seistä hetken, sekoita sitten ja maista.

Tein ohjeen mukaisen annoksen, ainoastaan sillä erotuksella että käytin mandariinia (1kpl) ja ½ appelsiinin mehun. Kaurahiutaleet, samoin kuin pähkinät hienonsin morttelissa. Annoin tekeytyä noin 5 minuttia ja maistoin; nimi luo paljon ihanamman kuvan tästä aamupalasta, mutta en voi moittia sitä huonoksikaan. Kaurahiutaleet voisin vaihtaa johonkin toiseen ainesosaan, tai vaihtoehtoisesti kokeilla toisen merkkistä kaurahiutaletta. Se teki minun mielestäni tästä vähän arkisen makuisen. Mutta voihan olla, että sillä on osuutta asiaan, että olen joskus syönyt itseni irti kaurapuurosta!





5.2.2016

Kokkausprojekti osa 9


Kirja nro 2




Hilda-tädin keittokirja, sivu 100;
(suomenkielinen alkuperäispainos 1884, uusintapainos 2011)

Suklaata

½ naulaa hienoa waniljasuklaata murretaan paloiksi ja pannaan kastrulliin kiehumaan tuopissa wettä ja tuopissa maitoa, kunnes suklaa on sulanut, ja tämä sokuroidaan maun mukaan. Senjälkeen wispataan tuopissa 6 munanruskuaista ja 2 munanwalkuaista, suklaa kaadetaan siihen sekä sitte takaisin kastrulliin, jossa se hywin wispataan; suolajywänen pannaan lisäksi ja suklaa tarjotaan lämpöisenä ja pitää mieluimmin kaadettaman suorastaan kastrullista kuppeihin. Kuta parempaa suklaata on, sitä enemmän waahtoa saadaan wispattaessa.

Mittoja;
1 tuoppi = 1,3 litraa
1 naula = 425 grammaa

Supistin reseptin puoleen määrään alkuperäisestä;
½ levyä Fazerin sinistä,
6 dl maitoa,
6 dl vettä,
2 tl sokeria,
3 kpl munankeltuaisia,
1 kpl munanvalkuainen,
Hippunen suolaa.

Tässä ohjeessa tehdään siis kaakaota, joka juotiin näin luksus-malliin sata vuotta sitten. Suklaan juominen on siis lähinnä vastaavaa kuin meidän kaakaon hörppiminen. Toki sen voi näin hienosti tehdä edelleen! Vaniljasuklaata en lähtenyt arvuuttelemaan vaan otin itsestäänselvästi omaa lempisuklaatani Fazerin sinistä. Mitä vain suklaata tässä voi tietysti testata. Oikein hyvää tästä tulikin ja vielä hitusen kehitin reseptiä eteenpäin lorauttamalla mukiini hiukan rommia (60% Stroh), joka teki tästä taivaallista kylmän talvipäivän juomaa!




4.2.2016

Kokkausprojekti osa 8


Kirja nro 2



Hilda-tädin keittokirja, sivu 98;
(suomenkielinen alkuperäispainos 1884, uusintapainos 2011)

Bliniitä

Tuoppiin wasta siiwilöittyä maitoa kaadetaan tuoppi haileata wettä; 4 munaa wispataan hywästi wedessä ja kaadetaan haileaan sekoitettuun maitoon. Sen jälkeen wispataan yhteen 2½ naulaa hywiä tattarijauhoja, 2½ naulaa hyviä wehnäjauhoja, 3 ruokalusikallista sulattua woita ja wähän suolaa, ja kun tämä on hywästi wispattu, pannaan uudestaan lisäksi 2 ruokalusikallista hywää käynyttä hiiwaa taikinawatiin, jossa taikina peitettynä kannella ja waatteella saa nousta wähintään 4 tuntia; sitte kun taikina on hyvästi noussut, lämmitetään bliniipannut tai, missä sellaisia ei löydy, tawalliset lettypannut ja woidellaan hywiksi, taikina kaadetaan pannuihin, ja bliniit paistetaan molemmilta puolilta sekä tarjotaan lämpöisinä sulatun woin ja kawiarin taikka myöskin sammen kanssa. Bliniitaikina ei saa olla kowaa, waan jotensakin yhtä kiinteätä kuin paksuun pannukakkuun, jonkatähden, jos se on tullut liian kowaksi, se on laimennettawa lämpöisellä wedellä. Jos on tuoretta ja hywää sopparaswaa, woi sillä paistaa bliniit, jotka silloinki tulewat sangen hywiksi. Wenäjällä, jossa blinit on mieliruoka, jos ei sanota kansallisruoka, paistetaan niitä sangen yleisesti sulatussa munuaistalissa.

Mittoja;
1 tuoppi = 1,3 litraa
1 naula = 425 grammaa

Oli pakko supistaa resepti 1/4 määrään alkuperäisestä(!) eli näillä mitoilla tein;
noin 3 dl maitoa,
noin 3 dl vettä,
noin 265 g tattarijauhoa,
noin 265 g vehnäjauhoa,
1 muna,
vajaa 1 rkl voita,
½ rkl hiivaa,
ripaus suolaa.

Taikina oli helppo tehdä ja paistaminen oli vaivatonta pienellä paistinpannulla (ei siis lättypannulla), koska paksusta taikinasta ei tarvinnut tehdä loputonta määrää blinejä. Tästäkin määrästä tuli "teevadin" kokoisia ja noin 1½ cm paksuisia blinejä 10 kappaletta! Raavaalle miehelle kolme kappaletta riittänee hyvin mahan täytteeksi, saatikka naiselle yksi tahi kaksi. Maku oli myöskin hyvä! Päälle laittaisin sipulisilppua, kaviaaria taikka suolakurkkusilppua ja smetanaa. 




2.2.2016

Kokkausprojekti osa 7


Kirja nro 2



Hilda-tädin keittokirja, sivu 82;
(suomenkielinen alkuperäispainos 1884, uusintapainos 2011)

Kirpeä kasti

Woita ja jauhoja käristetään kastrullissa ja laimistetaan wähä lihaliemellä tai sen puutteesa wedellä ja tämän kiehuttua pannaan kaprista ja rikkileikatuita astioittuja champianoneja sekä wähä siitä etikasta, jossa nämä olivat lionneet kuin myös mieltä myöten sokuria sekaan; kasti suurustetaan 2 munanruskuaisella.

Siispä tällaisen kastin minä tein;
25 g voita,
1 rkl jauhoa,
1 dl lihalientä,
2 tl kapriksia,
1 dl sekasieniä (purkista),
1½ tl sokeria,
2 munankeltuaista.

Kastikkeen rakenne on aika paksu, mutta maku on hyvä. 




1.2.2016

Kokkausprojekti osa 6


Kirja nro 2




Hilda-tädin keittokirja, sivu 19;
(suomenkielinen alkuperäispainos 1884, uusintapainos 2011)

Potaattimöykkyjä

Raakoja potaattia kuoritaan, keitetään pehmeiksi ja sotketaan rikki palan woita kanssa sekä sekoitetaan 2 munan, wähän kerman ja suolan ynnä lusikallisen kanssa sulattua woita. Kun tämä on hyvin sekoitettu ja jäähtynyt, otetaan lusikalla pieniä möykkyjä, joita muutamia minuttia keitetään suolawedessä. Jos möykyt hawaitaan liian pehmeiksi, pannaan seokseen lusikallinen wehnäjauhoja. Moni panee möykyt soppaan, mutta paras on asettaa ne erityiselle wadille ja wähäistä ennen syömistä lautasille.

Ja tässä minun versioni potaattimöykyistä;
3 kpl isoa perunaa,
25 g voita,
2 munaa,
½ dl kermaa,
1 rkl jauhoa,
ripaus suolaa.

Jostain syystä möykyt hajosivat täysin hitusiksi keitettäessä. Ehkä kermaa ja voita oli liian paljon? Joka tapauksessa keskeytin keittämisen muutaman hajonneen möykyn jälkeen ja tarjosin möykkytaikinan perunamuusina. Muusi oli vähän löysää mutta hyvää. Hyvä näinkin! Tästä määrästä muuten tuli yllättävän paljon muusia (tai olisi tullut möykkyjä).